Seuraava kiitos
Tänään oli tysabrin päivä. Se lysti kuitenkin loppui lyhyeen.
No kerrotaanpas tarkemmin. Aamulla nousin normaalisti puoli kasilta hirveän väsyneenä, kun en saanut unta illalla. Aamutoimien jälkeen soittelin taksin, odottelin ja lähdin satakunnan keskussairaalaan. Aamu oli ihan ok liikkuvuudeltaan ja muutenkin. No menin neurolle ja taas kaunis vaalea neiti otti ystävällisesti vastaan. Sitten tehtiin taas pari testiä ja pistettiin kanyyli ja aloitettiin tiputtaan suolaliuosta. Lääkäri kävi morjestamassa ennen kanyylin laittoa ja sitten aloitettiinkin jo pian lääkkeen tiputus.
Lääkettä oli tippunut noin vartin verran ja yhtäkkisesti naamaa rupesi kuumottamaan. Kokeilin jopa toiselta puolelta, että onko laite kuuma ja siitä johtuisi kuumotus, ei ollut. Pyysin sairaanhoitajaa paikalle ja hän otti heti tiputuksen pois. Tämän jälkeen hengittämisestä tuli raskasta ja lihakse tekivät omaa väpätystään. Hoitajia tuli useampikin paikalle, koska tilani muuttui yllättävästi. Onneksi kuitenkaan verenpaine ei muuttunut pahasti. Pian pääsin sängylle makoileen ja sain suolaliuosta tiputuksena tunteja tämän jälkeen.
Lopulta pääsin kotio. En vain ollut syönyt kunnolla tai tarpeeksi ja matka oli tuhottoman raskas. Sairaalassa hissien edessä oli vielä tuhottoman liukas lattia ja kaatua mätkähdin siihen, kun keppi lähti luistamaan. Onneksi kolme hoitajaa auttoivat ja pääsin pyörätuoliin. Pyörätuolissa oli isot renkaat edessä ja se kaatui todella helposti eteenpäin. Omassani on päin vastoin. Loppujen lopuksi pääsin vessaan ja syömään, piiitkän levon jälkeen. Kunhan sieltä pääsin , soittelin taksia ja pääsin kotio. Lepo oli todella tarpeen. Nyt olen kotona kirjoittelen tätä. Raskas ja ikävä oli päivä, mutta tulipahan elettyä.
Kk:n päästä alkaa sitten varmaan copaxone. Toivottavasti se toimii ja on hyvä. Toivon sitä todella.
Kirjoittelemisiin.

